Pieni tarina porilaisuudesta

Kokemäenjoen varrella sijaitsee kunta nimeltä Pori. Joidenkin mielestä paikka on aivan mukiinmenevä ja sopivan idyllinen, kun taas toiset haluavat elämäänsä enemmän kulttuuria ja ihmisvilinää. Seppo Kaunismaa ei todellakaan kuulunut jälkimmäiseen ihmisryhmään. Hän oli asunut Porissa koko ikänsä ja viihtynyt kaupungissa erittäin hyvin. Pois häntä ei Porista saanut. Ei ainakaan vapaaehtoisesti. Tämän päätöksen vahvistamiseksi Seppo oli joskus illan pikkutunneilla paikallisessa yökerhossa vannonut ystävilleen valan, ettei Porista aikoisi koskaan poistua. Tuona iltana Arttu Wiskari oli esiintynyt kyseisessä juottolassa paikallisille musiikin ystäville ja koska Seppo oli Artun suuri fani, oli hän luonnollisesti onnistuneen konsertin jälkimainingeissa iloisella tuulella. Kaverit eivät pitäneet väitöstä Sepon tuntien ollenkaan mahdottomana, mutta periaatteesta asiasta oli lyötävä pieni vetokin. Olihan elämä pitkä aika ja sen aikana saattaisi sattua monenlaista. Seppo lupasi, että mikäli hän loppuelämänsä aikana Porista poistuisi, niin hän pesisi seuraavan vuoden ajan jokaisen kaverinsa auton kiiltäväksi aina näiden niin halutessa. Seppo ei todellakaan ollut pesuhommien suuri ystävä, vaikka autonasentaja koulutukseltaan olikin. Niitä hommia Seppo ei ollut tehnyt päivääkään. Sen sijaan hän työskenteli paikallisen pankin talkkarina. Sepon oma Samara oli pesty viimeksi arviolta viitisen vuotta sitten. 79-vuosimallisen auton värikin oli tänä aikana ehtinyt muuttua kirkkaan keltaisesta ruskeaksi.

Sepon kaikki ystävät olivat samanlaisia kuin hän; Porissa asuvia, työssä käyviä ja saman ikäisiä parisuhteesta vapaalla jalalla olevia miehiä. Osa ystävistä oli eronnut, mutta suurin osa ei ollut varmasti milloinkaan vastakkaista sukupuolta silmiin katsonut. Myös Seppo oli elänyt koko elämänsä sinkkuna. Tietenkin naiset kiinnostivat Seppoa, mutta ujon luonteensa vuoksi hän ei aloitetta kyennyt tekemään. Ja jos nainen häntä sattui lähestymään, siirtyi Seppo kohteliaasti hieman sivummalle. Kerran Seppo jopa päätyi juoksemaan karkuun häneltä reittiohjeita kysymään tullutta naishenkilöä. Tuolloin aika ei vaan kerrassaan ollut sopiva rupattelulle ja Seppo päätyikin syömään luumuja läheisen talon sisäpihalle. Tällä hetkellä Sepon ystäväpiirin ainoat naiskontaktit syntyivät television välityksellä lauantaisin, jolloin koko porukka kerääntyi Sepon yksiöön katselemaan Viidakon Tähtiä. Normaalisti melko hiljainen porukka vaikeni täysin ohjelman alettua. Vasta sen loputtua miehet uskaltautuivat hievahtamaan tuoleistaan vessaan tai parvekkeelle tupakalle, miten kukakin. Jokaisen kaveruksen elämä näytti ohjelman jälkeen taas asteen verran valoisammalta ja ohjelman annista uskaltauduttiin mielipiteitäkin vaihtamaan.

Seppo seurasi tiiviisti paikallista urheilua. Jalkapallo ei nykyään suoraan sanottuna kovinkaan häävillä tasolla ollut, mutta siitä huolimatta sitäkin seurattiin. Porin Ässät oli Sepolle pyhä asia. Hän oli seurannut joukkueen menestystä pikkupojasta asti. Välillä voittoja oli tullut, välillä ei. Seppo oli kuitenkin kaikesta huolimatta ollut aina joukkueelle uskollinen. Kotipeleissä Seppo kävi aina. Sellaista tautia ei ollut, etteikö häntä katsomoon olisi saanut. Vieraspelejä Seppo seurasi radion välityksellä.

Eräänä maaliskuisena perjantaina Sepon elämä kuitenkin kääntyi päälaelleen. Seppo oli tuttuun tapaansa Isomäen jäähallin seisomakatsossa ja Ässien peli täydessä tohinassa. Seppo osoitti suosiotaan maalitilanteissa maltillisesti, mutta suurella tunteella. Tilanteeseen 4-1 johtanut maali oli kuitenkin jo sellainen yllätys, että Seppo päätyi karjahtamaan suureen ääneen. Tämä kiinnitti hänen edessään seisoneen naishenkilön huomion. Luonnollisesti, koska Seppo oli juuri tullut karjaisseeksi kunnianosoituksensa suoraan tämän oikeaan korvaan. Sepon yllätykseksi nainen ei ollutkaan hänelle vihainen, vaan hymyili Sepolle kauniisti. Jari Korpisalon pelipaitaan sonnustautunut nainen kääntyi kohti Seppoa. Seppo halusi paeta. Hän ei kuitenkaan pystynyt siihen, koska väkijoukko oli ympäröinyt hänet liian tehokkaasti. Kaiken kukkuraksi tämä nainen halusi jutella hänen kanssaan. Pakon sanelemana Seppo ei muuta voinut. Paljoa Seppo ei todellakaan tilanteessa suutaan aukonut. Mutta kuunnella hän osasi ja sitä selvästi arvostettiin. Seppo oli häkeltynyt naisen kauneudesta ja siitä, miten taidokkaasti tämä Millaksi esittäytynyt nainen kertoili hänelle Porin Ässien pelitaktiikoista. Voittopelin viimeisillä minuuteilla Milla kysyi Sepolta, josko tämä haluaisi lähteä hänen kanssaan katsomaan Ässien seuraavaa peliä Hämeenlinnan Pallokerhoa vastaan. Seppo vastasi heti myöntävästi. Ympäröivä maailma tuntui kadonneen porilaismiehen ympäriltä ja sanat vain tulivat suusta. Seposta tuntui erilaiselta kuin koskaan aikaisemmin. Vatsaa väänsi ja hieman huimasikin, mutta se ei nyt haitannut. Tilanteen hurmoksessa Seppo ei edes ehtinyt huomioimaan sitä seikkaa, että seuraava Porin Ässien peli oli Hämeenlinnassa. Seuraavan vuoden ajan Sepon ystävät ajelivat kiiltävillä autoilla.