Erilaiset repliikit

Kuvitellaan onnettomuustilanne, jossa auto on törmännyt mopoautoon. Sen kuljettaja,

nuori tyttö, on kuljetettu jo sairaalaan, samoin autoa ajanut keski-ikäinen mies. Poliisi kyselee tapahtuman kulkua. Alla on lueteltu silminnäkijät.

Heistä valitaan kolme mieleistä ja kirjoitetaan jokaiselta repliikki, jossa valittu henkilö kuvaa, miten on tapauksen nähnyt. Otetaan huomioon valitun henkilön ikä, ammatti ja asuinpaikka, sillä nuori näkee eri tavalla kuin vanha, koulutusta saanut käyttää erilaista sanastoa kuin kouluja käymätön, kaupunkilainen puhuu toisin kuin maalla asuva. Kannattaa muistaa, että ihmisillä on kummallisia asenteita

ja että he hyvin mielellään tuovat itseään ja yhteiskunnallista asemaansa esille. Voidaan käyttää karrikointia.

Älä kirjoita repliikkiin, kenen repliikiksi olet sen tarkoittanut, kommentoijat saavat päätellä.

Valitse siis näistä henkilöistä kolme:

- Matematiikan vanhempi lehtori Aksel Yhtälö, 55 v, Pori

- Martta-yhdistyksen rahastonhoitaja Lyydia Killinki, 62 v, Rovaniemi

- Koululainen Anu Aherrus, 14 v, Pori

- Puoluesihteeri Paavo Pamppu, 49 v, Helsinki

- Raittiuslautakunnan puheenjohtaja Inkeri Viinanen, 58 v Äänekoski

- Eläkeläinen Eufrosyne Reumanen, 81 v Kullaa (Ulvila)

- Esikoululainen Jussi Tumppi, 6 v Pori

- Pienviljelijä Ryynäri Turpeinen, 52 v Luvia

- Kampaamoharjoittelija Katri Kutri, 19 v Tampere

- Rappioalkoholisti Kalle Kulaus, n. 50 v, ei vakituista asuinpaikkaa

- Kapteeni Yrjö Kotkanen, 34 v Naantali

- Koulupsykologi Oili Ongelmainen, 32 v Turku

- Omakustannerunoilija Aapo Aamurusko , 23 v Vantaa

- Jääkiekkoilija Lasse Lätkä, 22 v Pori

Harjoituksen tarkoitus: Harjoitellaan repliikkien kirjoittamista.

"Siis kiireessä tos olin ite ajelees keskustaan parturiin ja huomasin ku sen tytön mopoauto suhahti aika vauhtii oikeelta mun Audin eteen. Tuli varmaan tost koululta, näytti yläasteikäseltä. No ei mitään, siin se sit körötteli mun edessä sen mitä tommonen koppi ny kulkee. Yhtäkkii tualt kolmion takaa pamahti ton äijän Focus täysillä sitä kylkeen. Iha järjetön rysäys, ajattelin et nyt kävi kyl pahasti ja pysähdyin heti auttamaan. Ei se Ford-kuski varmaan kattonu yhtään mitä ympärillä tapahtuu ku päästeli vaa menemään. Tai sitte koodaili luurilla tai jotai. Täytyy kyl sanoo et itelläkin siin pyöri vähä hommat mieles, mut onneks mul hoksottimet pelaa aika ripeesti ja helposti siin ehti pysäyttämään. No, näitä sattuu. Ihme ku ei käyny ton pahemmi."


"Olin juuri tulossa lounaalta tuolta keskustan suunnasta ja matkalla hotellille. Olen siis täällä Porissa työmatkalla vielä tämän päivän ajan. Satuin paikalle juuri sillä hetkellä, kun tuolta Otavankadulta tulleen herran auto törmäsi tässä risteysalueella tuohon nuoren neidin kuljettamaan mopoautoon. Menin heti auttamaan ja soitin hätäkeskukseen ensin nähtyäni kuljettajien olevan kunnossa. Myös tämä Audia kuljettanut asiallinen nuorimies pysähtyi tilanteeseen minua auttamaan ja ohjaamaan muuta liikennettä pois onnettomuusalueelta. Mopoauto ajoi tästä Gallen-Kallelankatua pitkin tuonne lännen suuntaan, henkilöauton yllättäessä nuoren kuljettajan kärkikolmion takaa. Näin tilanteen erittäin selkeästi, joten olen varma tapahtumien kulusta. Todennäköistä on, että tapahtuma-aikaan matalalta paistanut aurinko saattoi häikäistä henkilöauton kuljettajaa. Kerrassaan ikävä yhteensattuma, sekä myös varoittava esimerkki siitä miksi kuntien liikennesuunnitteluun tulisi panostaa enemmän resursseja. Toivottavasti uhrit selviävät pelkällä säikähdyksellä. Kaiken kaikkiaan oli ilo todeta, että pelastustoimen työskentely oli tilanteessa todella ammattitaitoista ja ripeää."


"Oltii just pyöräilees kotiin syömään ja katottii yhtä siistii mustaa mopoautoo, mitä ajo semmone tyttö. Sit pian kuulu kauhee pamaus ja ihmeteltii et mikä se oikein oli? Lähdettii nopeesti kattomaa ja siä oliki jo ambulanssi ja paloauto paikal. Siä oli paljo porukkaa. Iha vierestä ei uskallettu mennä kattomaan, ku meille on opetettu et ei saa mennä häiritsemään. Näin kun se tyttö nostettii sinne ambulanssiin. Ei kai sitä sattunu pahasti? Se mopoauto oli siä ihan romuna ja joku toinenki valkonen auto siä oli. En yhtään tiä kuka sitä oli ajanu."

Pieni tarina porilaisuudesta

Kokemäenjoen varrella sijaitsee kunta nimeltä Pori. Joidenkin mielestä paikka on aivan mukiinmenevä ja sopivan idyllinen, kun taas toiset haluavat elämäänsä enemmän kulttuuria ja ihmisvilinää. Seppo Kaunismaa ei todellakaan kuulunut jälkimmäiseen ihmisryhmään. Hän oli asunut Porissa koko ikänsä ja viihtynyt kaupungissa erittäin hyvin. Pois häntä ei Porista saanut. Ei ainakaan vapaaehtoisesti. Tämän päätöksen vahvistamiseksi Seppo oli joskus illan pikkutunneilla paikallisessa yökerhossa vannonut ystävilleen valan, ettei Porista aikoisi koskaan poistua. Tuona iltana Arttu Wiskari oli esiintynyt kyseisessä juottolassa paikallisille musiikin ystäville ja koska Seppo oli Artun suuri fani, oli hän luonnollisesti onnistuneen konsertin jälkimainingeissa iloisella tuulella. Kaverit eivät pitäneet väitöstä Sepon tuntien ollenkaan mahdottomana, mutta periaatteesta asiasta oli lyötävä pieni vetokin. Olihan elämä pitkä aika ja sen aikana saattaisi sattua monenlaista. Seppo lupasi, että mikäli hän loppuelämänsä aikana Porista poistuisi, niin hän pesisi seuraavan vuoden ajan jokaisen kaverinsa auton kiiltäväksi aina näiden niin halutessa. Seppo ei todellakaan ollut pesuhommien suuri ystävä, vaikka autonasentaja koulutukseltaan olikin. Niitä hommia Seppo ei ollut tehnyt päivääkään. Sen sijaan hän työskenteli paikallisen pankin talkkarina. Sepon oma Samara oli pesty viimeksi arviolta viitisen vuotta sitten. 79-vuosimallisen auton värikin oli tänä aikana ehtinyt muuttua kirkkaan keltaisesta ruskeaksi.

Sepon kaikki ystävät olivat samanlaisia kuin hän; Porissa asuvia, työssä käyviä ja saman ikäisiä parisuhteesta vapaalla jalalla olevia miehiä. Osa ystävistä oli eronnut, mutta suurin osa ei ollut varmasti milloinkaan vastakkaista sukupuolta silmiin katsonut. Myös Seppo oli elänyt koko elämänsä sinkkuna. Tietenkin naiset kiinnostivat Seppoa, mutta ujon luonteensa vuoksi hän ei aloitetta kyennyt tekemään. Ja jos nainen häntä sattui lähestymään, siirtyi Seppo kohteliaasti hieman sivummalle. Kerran Seppo jopa päätyi juoksemaan karkuun häneltä reittiohjeita kysymään tullutta naishenkilöä. Tuolloin aika ei vaan kerrassaan ollut sopiva rupattelulle ja Seppo päätyikin syömään luumuja läheisen talon sisäpihalle. Tällä hetkellä Sepon ystäväpiirin ainoat naiskontaktit syntyivät television välityksellä lauantaisin, jolloin koko porukka kerääntyi Sepon yksiöön katselemaan Viidakon Tähtiä. Normaalisti melko hiljainen porukka vaikeni täysin ohjelman alettua. Vasta sen loputtua miehet uskaltautuivat hievahtamaan tuoleistaan vessaan tai parvekkeelle tupakalle, miten kukakin. Jokaisen kaveruksen elämä näytti ohjelman jälkeen taas asteen verran valoisammalta ja ohjelman annista uskaltauduttiin mielipiteitäkin vaihtamaan.

Seppo seurasi tiiviisti paikallista urheilua. Jalkapallo ei nykyään suoraan sanottuna kovinkaan häävillä tasolla ollut, mutta siitä huolimatta sitäkin seurattiin. Porin Ässät oli Sepolle pyhä asia. Hän oli seurannut joukkueen menestystä pikkupojasta asti. Välillä voittoja oli tullut, välillä ei. Seppo oli kuitenkin kaikesta huolimatta ollut aina joukkueelle uskollinen. Kotipeleissä Seppo kävi aina. Sellaista tautia ei ollut, etteikö häntä katsomoon olisi saanut. Vieraspelejä Seppo seurasi radion välityksellä.

Eräänä maaliskuisena perjantaina Sepon elämä kuitenkin kääntyi päälaelleen. Seppo oli tuttuun tapaansa Isomäen jäähallin seisomakatsossa ja Ässien peli täydessä tohinassa. Seppo osoitti suosiotaan maalitilanteissa maltillisesti, mutta suurella tunteella. Tilanteeseen 4-1 johtanut maali oli kuitenkin jo sellainen yllätys, että Seppo päätyi karjahtamaan suureen ääneen. Tämä kiinnitti hänen edessään seisoneen naishenkilön huomion. Luonnollisesti, koska Seppo oli juuri tullut karjaisseeksi kunnianosoituksensa suoraan tämän oikeaan korvaan. Sepon yllätykseksi nainen ei ollutkaan hänelle vihainen, vaan hymyili Sepolle kauniisti. Jari Korpisalon pelipaitaan sonnustautunut nainen kääntyi kohti Seppoa. Seppo halusi paeta. Hän ei kuitenkaan pystynyt siihen, koska väkijoukko oli ympäröinyt hänet liian tehokkaasti. Kaiken kukkuraksi tämä nainen halusi jutella hänen kanssaan. Pakon sanelemana Seppo ei muuta voinut. Paljoa Seppo ei todellakaan tilanteessa suutaan aukonut. Mutta kuunnella hän osasi ja sitä selvästi arvostettiin. Seppo oli häkeltynyt naisen kauneudesta ja siitä, miten taidokkaasti tämä Millaksi esittäytynyt nainen kertoili hänelle Porin Ässien pelitaktiikoista. Voittopelin viimeisillä minuuteilla Milla kysyi Sepolta, josko tämä haluaisi lähteä hänen kanssaan katsomaan Ässien seuraavaa peliä Hämeenlinnan Pallokerhoa vastaan. Seppo vastasi heti myöntävästi. Ympäröivä maailma tuntui kadonneen porilaismiehen ympäriltä ja sanat vain tulivat suusta. Seposta tuntui erilaiselta kuin koskaan aikaisemmin. Vatsaa väänsi ja hieman huimasikin, mutta se ei nyt haitannut. Tilanteen hurmoksessa Seppo ei edes ehtinyt huomioimaan sitä seikkaa, että seuraava Porin Ässien peli oli Hämeenlinnassa. Seuraavan vuoden ajan Sepon ystävät ajelivat kiiltävillä autoilla.