Mika yrittää
unohtaa puutuneen selkänsä ja keskittää ajatuksensa edellisenä syksynä perheen
kanssa vietettyyn aurinkolomaan. Lämpimät ajatukset valtaavat mielen ja rentouttava aaltojen liplatus kuuluu jo melkein korvissa asti. Loiskis! Vastaan tuleva
rekka palauttaa ajatukset nopeasti tähän hetkeen ja pyyhkijät huitoivat
tuulilasilla kuin viimeistä päivää. Pitänee taas keskittyä ajamiseen. Pimeydessä
vesisateen keskellä valtatietä ajaessa, Mika kuitenkin päättää, että tuollainen
loma olisi koettava uudestaan. Heti kun tilipussi tulee, niin äkkilähtö
varataan. Eihän tästä pimeydestä muuten eroon pääse.
Ajomatkaa on
kertynyt tälle päivälle jo yli 300 kilometria. Mikan silmiä väsyttää ja tuntuu siltä, että auton valot katoavat kokonaan
märkään asfalttiin. Kyltissä lukee Seinäjoki 18 km. Pian päästään sentään taas
hetkeksi ihmisten ilmoille. Hetkeen ei asutusta ole juurikaan näkynyt. Ja vaikka näkyisikin,
niin ihmiset pysyttelevät visusti sisätiloissa television äärellä. Kukapa tässä
kelissä nyt ulkona viihtyisi?
Mikan mielen valtaa
kaipuu ja ikävä. Taas on kulunut kaksi viikkoa siitä, kun hän sai viimeksi
olla rakkaidensa kanssa. Tuleehan siinä jo ikävä vaimoa ja
erityisesti 5-vuotiaita kaksospoikia. Skypen välityksellä on taas tullut
yhteyttä pidettyä, mutta ei se karkoita ikävää yhtä tehokkaasti kuin
kasvokkain näkeminen. Voi kunpa sitä voisi olla heidän luonaan jo nyt, varmaan juuri
nyt oltaisiin iltapalalla. Pienet ja arkiset asiat ovat Mikan mielestä
parhaita. Kuten poikien nukkumaan laittaminen ja sen päälle urheiluruudun
katsominen. Onneksi pian saa taas olla hetken rauhassa kotosalla ja puuhailla
asioita oman perheen kanssa. Reissuhommissa kun on vastapainona pitkät vapaat
rankan työputken päälle.
"Yksi
pulla ja kuppi kahvia, kiitos." Mika istahtaa huoltamon kahvilan pöytään
ja alkaa selailla iltapäivälehteä. Välillä oli pysähdyttävä tankkaamaan, ettei
menovesi loppuisi kesken matkan. Samalla pitää tankata vähän kuljettajaakin. Olisi tosin ehkä ollut järkevämpää ottaa joku ruisleipä pullan sijasta. Jos
vaikka vahingossa pääsisi rantakuntoon tulevaa lomaa ajatellen. No, mennään nyt tällä erää
pullalla kun kerran on pitkä työviikkokin päätöksessään.
Mika
kiihdyttää rampista takaisin valtatielle. Tuulilasiin
ropisee suuria sadepisaroita, kun Mikan sininen BMW porhaltaa halki lakeuksien. Vettä
on tiellä sen verran, että kaasua pitää käyttää harkiten. Ihan satasta ei
uskalla ajaa, koska vesiliirron vaara on olemassa, vaikka renkaat ovatkin hyvät. Kun nyt vaan ei hirvi sattuisi samalle reitille. Näkyvyys on niin heikko, että hirven näkisi vain juuri ennen
törmäystä. Yhtäkkiä Mikan valtaa sama ahdistava tunne, kuin pari vuotta sitten
hänen törmätessään matkallaan peuraan saman näköisessä paikassa. Mitään ei ollut
tehtävissä ja peurakin menetti rytäkässä henkensä. Onneksi omalta puolelta selvittiin vain peltivaurioilla. Suuren hirven kanssa tilanne olisikin ollut kokonaan
toinen.
Sateen mustaksi maalaama tie kulkee halki peltojen ja silloin tällöin
kauempana näkyy talojen rykelmiä, mutta pääasiassa tietä reunustavat pelkät
pellot ja peltojen reunassa olevat satunnaiset ladot. Katuvaloista ei ole
tietoakaan. Nautitaan nyt tästä avarasta maisemasta, huonommaksi se muuttuu kun
päästään seuraavalle metsäisemmälle osuudelle. Mieleen palaavat muistot autokoulun penkiltä. Ihan kauheasti eivät
opit menneet perille niillä luennoilla. Lähinnä opetukselle vain hymähdeltiin. Nuorena sitä ei tajunnut, miten tärkeää
oli opetella ajotaitoja, esimerkiksi juurikin tätä pimeällä ajoa. Silloin
halusi vain kortin nopeasti taskuun ja päästä kaupungille ajelemaan.
Olo on raukea. On rentouttavaa loikoilla rantapeitolla ja
tuntea polttava hiekka selkänsä alla. Aurinko lämmittää. Vaikka yrittää pitää
silmät suljettuina, auringon säteet tunkeutuvat pienestäkin rakosesta
verkkokalvoille. Jostakin kaukaa kantautuu musiikkia. Tööt! Ohittava auton
äänitorvi herättää Mikan takaisin tähän hetkeen ja hän säpsähtää kauhistuneena
hereille. Mika huomaa hetkeksi ummistaneensa silmiään ja auton siirtyneen jo
aavistuksen verran vastaantulijan kaistalle. Tämä alkaa jo olemaan vaarallista
touhua. Huh. Nyt on heti pysähdyttävä pientareelle jaloittelemaan ja ottamaan
happea, ettei tapahdu mitään pahempaa. Mika tietää kokemuksesta, että mikäli ajoa vielä
jatkaa, niin nukahtaa pian rattiin uudelleen.
"Moikka,
oli pakko soittaa kun meinaa väkisin mennä silmät kiinni kesken ajon.",
kommentoi Mika vaimolleen puhelimen välityksellä. "Voi Mika, et saisi ajaa
väsyneenä, pysähdy heti ottamaan kuppi kahvia.", vaimo huokaa
huolestuneena. "Pysähdyin jo jaloittelemaan ja pitänee vielä se kahvikin
hakea, kunhan seuraava asema osuu kohdille.", Mika toteaa. "Joo ja otakin
oikein iso kuppi. Täällä jo kovin iskää odotellaan kotiin.", vaimo sanoo
naurahtaen. Taustalta kuuluu poikien ääntä. "No sepä mukava kuulla, lähden
heti ajelemaan siihen suuntaan. Olokin virkistyi heti. Nähdään suunnilleen
tunnin päästä.", Mika kuittaa.
Bemari ampaisee
taas liikkeelle. Sadekin taukoaa. Olisi se kamalaa jos vahingossa oikeasti
nukkuisi rattiin ja jotain pahaa tapahtuisi. Kukahan siitä veisi perheelle
tiedon ja miten he asiaan suhtautuisivat? Olisi hirveää jos ei enää koskaan näkisi
poikia ja saisi seurata heidän varttumistaan. Mika yrittää kääntää ajatustaan positiivisemmille urille, eikä enää maalaile lisää piruja seinille. Jotenkin tuollaiset tapahtumat vaan pysäyttävät ja laittavat miettimään. Ja ehkä hyvä niin. Nyt Mika voi todeta, että asiat ovat tosi hyvin. Täytyy olla vain tyytyväinen.
Viimeinkin
Mikan auto kaartaa tutulle kotikadulle. Jo kymmenen vuotta on tullut täyteen
tässä osoitteessa ja hyvin on viihdytty. Mika parkkeeraa autonsa paikalleen autokatokseen. Verhot heiluvat
jo sisällä. Pojat ovat vielä hereillä, vaikka kello on jo yli yhdeksän. Eivät
ole näköjään malttaneet mennä nukkumaan. Mika avaa ulko-oven ja astuu eteiseen.
Vastaan tulvii tuoreiden sämpylöiden tuoksu, oikein vesi herahtaa kielelle.
Lapset juoksevat kiljuen vastaan ja roikkuvat kilpaa Mikan lahkeissa.
Kummallakin on paljon kerrottavaa. Mika saa vaimoltaan hymyn ja lopulta tämäkin
kapsahtaa samaan rytäkkään Mikan kaulaan. Perheen terrierikään ei malta pysyä tilanteesta erossa, vaan kiertää kehää porukan ympärillä villisti haukkuen. Mikäs siinä on miehellä ollessa. On
mahtavaa olla taas kotona.
